Katoavaa kansanperinnettä

 Vielä pari vuotta sitten näytti siltä, että maamme moottoriratojen murheelliseen tilanteeseen olisi pian tulossa huomattavaa parannusta. Oulun Iinatin moottoriurheilukeskuksen korvaajaksi kaavaillun OuluZonen suunnitelma näytti paperilla mainiolta ja rahaakin piti löytyä. Pohjoisen lisäksi myös Etelä-Suomi oli vihdoin saamassa paikkausta harrastepaikkavajaukseen, kun Iittiin kaavaillun kansainväliset mitat täyttävän moottoriradan rakentamishanke näytti olevan voimakkaassa myötätuulessa. Syksyn aikana jokin kuitenkin meni pahasti vikaan.

 

Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennasen vuoden 2011 talousarvioesitykseen ei OuluZonelle ole varattu rahaa lainkaan. Tämä tarkoittaisi ratahankkeen täydellistä seisahtumista. Näin oululaiset jäisivät pian kokonaan ilman moottoriurheilun harrastepaikkoja, sillä nykyisin käyössä oleva, huomattavasti suppeampi Iinatin moottoriurheilukeskus poistuu käytöstä vuonna 2012, ja tilalle rakennetaan liikuntapaikkoja. Vuosi sitten Iinatin korvaaville suorituspaikoile varattiin rahaa 5,5 miljoonaa euroa vuosille 2011 ja 2012.

 

Iitin ratahanke on eteläsuomalaiseen tapaan ollut korkeamman profiilin projekti, ja radan suunnittelutyön on rahoittanut ei yhtään vähäisempi taho kuin autourheilun kansainvälinen keskusliitto FIA. Iittiin kaavailtu rata täyttäisi minkä tahansa moottoriurheilutapahtuman vaatimuksen F1-kisoja lukuunottamatta (ja F1-kisan saaminen Suomeen, let's face it, ei ole realistista). Ilman valtion tukea tämäkään ratahanke ei toteudu. Tuen suhteen ei näytä lainkaan hyvältä, sillä Iitin tilannetta ei edes käsitelty ensi ja seuraavien vuosien liikuntapaikkarakentamisen tukemista käsiteltäessä.

 

Uusien harrastuspaikkojen suhteen ei siis näytä hyvältä. Mikä sitten on tilanne tällä hetkellä?

 

Suomessa on 5 moottorirataa, Ahvenisto Hämeenlinnassa, Alastaro Circuit, Botniaring Jurvassa, Kemora Vetelissä ja Motopark Pieksämäellä. Näistä Ahvenisto on keskellä kaupunkia, Alastaroon on isoista kaupungeista kohtuullinen matka, mutta muut kolme ovat keskellä korpea.

 

Ahveniston toimintaa pyörittävä ratayhtiö on voimakkaasti sitoutunut radan kehittämiseen, mutta vaikka päällään seisoisi, Appara on relikki. Rata on upea, mutta myös kapea ja vaarallinen. Lisäksi se sijaitsee keskellä kaupunkia, ja naapuruston asukkaat eivät osaa arvostaa tätä maailman mittakaavassa ainutlaatuista kulttuurikohdetta, vaan vaativat sitä jatkuvasti suljettavaksi vedoten milloin meluhaittoihin ja milloin renkaiden alle mahdollisesti litistyviin sammakoihin (lol!).

 

Alastaron tilanne lienee tällä hetkellä paras. Rata on kohtuullisen lähellä käyttäjiä, ja se on melko moderni ja turvallinen. Vaikka rallicrossrata jouduttiinkin sulkemaan, on rata silti yhä kiihdytys ja ratakuljettajien tärkeä harrastuspaikka. Omat ongelmansa paikallisten asukkaiden kanssa on Alastarollakin ollut, mutta ne taitavat olla jo historiaa, ainakin tällä hetkellä.

 

Botniaringillä on otettu radan kehittäminen tosissaan, ja Jurvasta tuntuukin löytyvän vanhaa kunnon yhteen hiileen puhaltamista, ja koko seutu tuntuu toivovan radan säilyvän ja kehittyvän entisestään. Ratalaajennustakin koskevia papereita olen nähnyt, en sitten tiedä, millaisesta aikataulusta sen kanssa puhutaan. Hyvältä näytti joka tapauksessa.

 

Kemoran tilanne on myös olosuhteisiin nähden hyvä, ja radalla tuntuu tapahtuvan hidasta mutta varmaa muutosta parempaan.

 

Viimeisenä surullisin, eli Motopark. Suomen tämänhetkisistä radoista paras on kaatumassa äänekkään mökkiläisen perustaman Pro-Hällinmäki -ryhmittymän valitukseen. Rata on rappeutunut pahasti, eikä siitä voi syyttää ratayhtiötä - ei varmasti kiinnosta tehdä mitään isompia investointeja radan tai infran parantamiseen, jos toiminnan jatkumisesta ei ole minkäänlaisia takeita. En tiedä tämänhetkistä tilannetta, mutta en yllättyisi lainkaan, jos Motoparkin päivät olisivat luetut. Ja Pro-Hällinmäki -ryhmittymä saa varmasti paljon kavereita seudun asukkaista, kun yksi seudun suurimmista tulonlähteistä kuolee pois.

 

Moottoriurheilun harrastepaikkojen vähyys haittaa sekä uusien Häkkisten, Räikkösten ja Kallioiden nousua lajiensa eliittiin että valtaisaa harrastajajoukkoa, jolla ei ole enää paikkaa harjoitella lajiaan turvallisessa ympäristössä. Harrastepaikkojen vähyys varmasti ajaa yhä useamman vetomiehen kokeilemaan kykyjään tieliikenteessä.

 

Väheksyä ei pidä myöskään rataympäristöä koulutuksellisessa mielessä. Oma kerhoni, Motorg Ry koulutti vuonna 2010 moottoriradoilla järjestetyissa ajokoulutuksissa yhteensä yli 200 moottoripyöräilijää, itse olin mukana kouluttamassa yli kuuttakymmentä tästä koko määrästä. Moottoriradalla tapahtuva ajokoulutus parantaa osallistujien ajotaitoja poikkeuksetta ja huomattavasti. Olen itse välttänyt useasti onnettomuuden moottoriradalla opittujen asioiden avulla, ja myös kurssitetuilta olen kuullut samanlaisista kokemuksista.

 

Miksi moottoriratojen rakentaminen Suomeen on niin uskomattoman vaikeaa? Kävin viime kesänä Gotlandringillä, joka on Pohjoismaiden uusin moottorirata. Upean radan takaa löytyy suomalainen Alec Arho Havrén, jonka kanssa pääsin vaihtamaan muutaman sanan. Hän kertoi yrittänensä rakentaa rataa kahteen eri paikkaan Suomessa, mutta molempien ratahankkeiden kaaduttua yksityishenkilöiden vastustukseen ja loputtomaan valituskierteeseen, hän käänsi katseensa Gotlantiin. Gotlannissakaan ei selvitty ilman valituksia, mutta avoimessa keskustelussa radan vastustajien kanssa kuultiin heidän mielipiteensä ja perusteltiin radan hyödyllisyys sekä käyttäjille että seudulle ja kovista vastustajistakin tuli lopulta radan puolestapuhujia.

 

Miksei näin voida toimia Suomessa? Täällä vain keskitytään kyräilyyn ja toisten projektien hiekoittamiseen periaatteella "jos minulla ei ole hauskaa, ei muillakaan saa olla." Uskomatonta, että Havrénin kaltainen kaveri ajetaan ulkomaille toteuttamaan itseään. Kansalaisten nihkeilyn lisäksi ihmetyttää valtion tukipolitiikka. Otetaan vanha suosikki, Ooppera, jota tuetaan kymmenillä miljoonilla vuosittain. Mielestäni moottoriurheilu on esimerkiksi oopperaa huomattavasti merkittävämpi osa suomalaista kulttuuria. Eikö sen harrastamisen tukemiseen löydy rahaa tai haluja? Jos jatketaan nyt valitulla tiellä, on moottoriradoista vaara tulla katoavaa kansanperinnettä. Kymmenen vuoden päästä voi tehdä samanlaisia nostalgiaretkiä vaikkapa Motoparkiin, kun nyt tehdään Keimolaan... "Tässä oli vauhtia noin 220, kosketus jarruun, pykälää pienemmälle ja taitto kanttariin... Sen pystyi ajamaan uskomattoman kovaa!" Sitäkö me halutaan?